Häkki-ihmisen erottaminen luonnosta on hyvin ovelaa. Kun erottaminen on tapahtunut, häkki-ihminen on kaikessa tarvitsemassaan riippuvainen omasta varallisuudestaan ja tuon yhteyden, joka voi olla elintärkeäkin, toimittajista. Hän ei kykene itse enää mihinkään. Hänen elämänsä on kuin uusi auto, jonka huolto ja korjaaminen onnistuu vain merkin toimittajalta. Edellä esitetty elämän riistäminen ja sen takaisin myyminen viihteenä käy jo käsitellystä esimerkistä. Viimeaikaisin esimerkki ovat sen sijaan yrtit, joita nyt ollaan kieltämässä. Kiellon jälkeen ihminen hankkii ennen metsästä poimimansa yrtit, sikäli kun on vielä osannut, valtuutetuilta jälleenmyyjiltä valkoisina yrttipillereinä. Hän ei osaa enää lääkitä itseään ja jos minkä vähän osaakin, on se laitonta. Samoin myydään meille vaikkapa kuorittuja kaurahiutaleita ja sen jälkeen leseet eri paketissa, jotta suolistomme toimisi. Ensin siis ravinnosta poistetaan jokin sellainen, joka meidän elimistömme toiminnalle on tarpeellinen ja sitten se myydään erikseen. Esimerkkejä on tällä saralla lukuisia. Vaatetukseen liittyen voidaan ihmiselle ensin myydä kenkä, jonka pohja on niin pehmeä, ettei jalka tunne suuriakaan maan epätasaisuuksia. Tämän jälkeen hänelle myydään pohjallinen, joka hieroo kengän sisään steriloitua jalkaa terveyttä edistäen siten kuin paljain jaloin kävellessä luonnostaan aiemmin tapahtui. Kesällä tämän havaitsee hyvin selvästi: jalanpohjan ja maan välissä on aivan turha kerros myytyä jalkinetta. Ensin maayhteys on katkaistu ja sitten tilalle myydään sen muovinen jäljitelmä. Ja entäpä kuntosalit? Mitä muuta ne ovat kuin tavallisesta arkiliikunnastaan ja kekseliäisyydestään erotetulle ihmiselle myytävä ulkoistettu, maksullinen liikuntapalvelu? Onko nostettava kuntosalipainoksi muotoiltua rautaa urheilukaupan verryttelyasussa kun saman voisi tehdä metsästä löytyvin tarpein arkitamineissaan? Siihen vain monella häkkielämän passivoimalla ei ole enää tahtoa. Sidotulla rahalla itsensä on helpompi pakottaa liikkeelle, sillä rahan arvo jokaiselle on selvä. Olemme näissä merkein lapsia, joilta kiusaaja toistamiseen vie lippalakin ja myy aina sen jälkeen takaisin.
Vakavin erottamisen keino ovat sterilointi ja hygienia. Ihminen ohjataan, jopa pakotetaan välttämään bakteereja, jotka kuitenkin ovat elinehtomme. Kun elimistö ei enää tunnista bakteereja tai luonnonaineita eikä tule niiden kanssa toimeen, ne aiheuttavat vierasainereaktion. Vähimmimmään se on allergia, vakavimmillaan vaarallinen, lääkehoitoa vaativa infektio. Näitä reaktioita onkin paikattava juuri lääkkeillä, joita ei tarvittaisi, jos elimistömme olisi tottunut päivittäiseen kanssakäymiseen erilaisten bakteerien kanssa, joita ihollemme ja suolistossamme elää ja on aina elänyt. Kätemme tarvitsevat multaa ja elimistömme pesemättömiä marjoja. Esimerkiksi vesijohtovetemme useissa kaupungeissa tulee ultraviolettisäteilytyksen läpi, samoin kumikäsineet ovat ilmestyneet kaikkialle elintarvikealalla. Tämä on aivan liian vähän ja yksiulotteisesti käsitelty aihe. Olemme pian tilanteessa, jossa luonnosta vieraantunut kehomme tarvitsee selviytyäkseen päivittäisen annoksen lääkkeitä, lisäravinteita ja entsyymejä, jotta edes ruokamme sulaisi emmekä olisi jatkuvassa vasta-aineiden hälytystilassa. Kehityksen seurauksena ihmisistä tulee nykyaikaisia, muovikelmuilla eristettyjä taloja, jotka vaativat hengittääkseen koneellisen ilmastoinnin. Kansan vastustuskyvyn laajamittainen aleneminen on vakava uhka epidemian aikaan. Jäämme täysin lääke-ja ravinnehoidon varaan, jos siitäkään on avuksi. Luomuihminen multaisine käsineen on silloin häkki-ihmistä paremmassa asemassa. Olisiko syytä havahtua, ennen kuin hengitysilmastamme on poistettu happi niin, että joudumme ostamaan senkin koteihimme erikseen myytävissä säiliöissä?
Ihmisen oikeus on säilyttää luontoyhteytensä, taidot ravinnon tuottamiseen ja itsensä lääkitsemiseen. Ihminen ei ole kone, jonka toiminta siirretään ulkopuolelta hallittavaksi tämän omilla varoilla. Pakkohygienia on vakava uhka koko kansalle ja yrttikielto lain sallimaa alistamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti